— En ollutkaan!… Minut oli lähetetty Barfleureille sanan viejänä!…
— Vai niin!… Eikö herra de Barfleur ole muuan lyhyt ja hyvin hoikka herrasmies?
— Oi! On… hoikka hän ainakin on…
— Ja näyttää perin englantilaiselta?…
— Pont-sur-sarthelais-englantilaiselta…
— Omistaahan tuo herra komean linnan?…
— Hyvin komean… Tai oikeastaan se on hänen äitinsä…
— Onko äiti sitten miellyttävä?…
— Voi! Ei suinkaan!… Hän on suuri ja teeskennelty… ja laiha!… ja majesteettinen nainen!… Hän näyttää pysyväisesti haikeamieliseltä… aivan kuin häntä olisi kohdannut suuri onnettomuus… Minua haluttaa aina puhellessani hänen kanssaan äkkiä huutaa hänelle: "Senkin kovaonninen ruhtinatar"… ja tuota pikku herraa nimitetään näillä seuduin " Voikimpaleeksi "…
Kun kreivi d'Axen rupesi nauramaan, selitti Untuva: