— Oi! Kaikkea vielä!… Mutta pelkään saavani toruja äidiltäni, jos hän saa kuulla tästä!…
— Mitä minun siis tulee tehdä?…
— Vaieta… Minä puolestani kerron vain, jos minulta kysytään… Ja koska minulta ei tulla kysymäänkään… niin…
— Ei tosiaankaan ole luultavaa, että kukaan arvaa meidän kohdanneen toisemme…
— Jos he sen arvaavat… niin silloin meidän on tunnustettava:
— Silloin meidän on tunnustettava…
— Päätetty!… Ja nyt täytyy meidän erota, ennenkuin metsä loppuu!… Pyydän siis vielä kerran anteeksi Armollinen herra, kaikkia hairahduksiani keskustelun kuluessa!…
Ja hän lopetti nauraen:
— Ja sitten on minulla kunnia mitä nöyrimmin tervehtiä Teidän Korkeuttanne…
Pikku prinssi paljasti päänsä suurella liikkeellä ja vastasi myöskin naurusuin: