— Mitä sinä tarkoitat?… — kysyi hän jyrkästi.
Herra de Bray rukoili puoliääneen tyrkkien heitä edellään:
— Menkäähän toki sisään, lapseni… menkää, menkää!…
— Mitä tämä merkitsee?… — virkkoi markiisitar terävästi viitaten tuolinsa vieressä seisovaan vieraaseen. — Miksi te viivyttelitte?… Herra de Barfleurin on jo täytynyt odottaa teitä…
Varakreivi, joka oli asetettu istumaan Corysea vastapäätä, alkoi heti inhoittavan itsepäisesti ihastuneena ahmia tyttöä silmillään. Untuva, joka oli likinäköinen, ei huomannut sitä ensinkään, mutta Marc de Brayta kiusasi tämä teeskentely. Hänen hermostuneisuutensa tuli ajan pitkään niin ilmeiseksi, että hänen vieressään istuva Untuva, joka tarkasti seurasi setänsä kasvojenilmeitä, kysäisi äkkiä:
— Mikä sinua vaivaa tänä iltana, setä?… Sinä näytät niin äkäiseltä!…
Marc vastasi kiivaasti:
— Ei minua vaivaa mikään… Tai ehkä minulla on päänsärkyä…
Mutta huolimatta tästä luulotellusta päänsärystään hän alkoi niin innokkaasti laverrella veljentyttären kanssa, ettei tämä enää ehtinyt kertaakaan kääntää päätänsä muuanne.
Markiisitar oli hyvin tyytymätön Untuvan käytökseen, jota hän piti suojattinsa tahallisena laiminlyömisenä, ja yritti useampia kertoja saada tytärtänsä ottamaan osaa yleiseen keskusteluun, mutta tyttö väisteli taitavasti. Huomatessaan, etteivät tällaiset keinot auttaneet teki rouva de Bray avoimen hyökkäyksen: