Tyttö tempasi kätensä irti ja sanoi hiljaa:
— Tämähän on naurettavaa… tällainen pieni perhekohtaus vieraan läsnäollessa…
Markiisitar kääntyi herra de Barfleuriin päin muuttaen äkkiä jännitetyn ilmeensä hymyilyksi:
— Oi!… Herra de Barfleur kuuluu miltei taloon!…
— Se on mahdollista!… — vastasi tyttö haluten selvittää tilanteen — mutta hän ei sentään kuulu perheeseen… ja muuan teidän tavallisimmista sananlaskuistanne sanoo, että pyykki on pestävä…
— Hyvä on!… Hyvä on!…
Hetken vaitiolon jälkeen, jonka kuluessa markiisi ja Voikimpale seisoivat päällystakit käsivarrella ja kepit kädessä, odotellen lähtömerkkiä, alkoi markiisitar jälleen puhua suloisella äänellä:
— Minähän kehohan sinua seuraamaan meitä vain sentähden, ettei ole sopivaa sinun täten jäädä yksinäsi kotiin…
— Jään joka tapauksessa tänne!… Enhän minä muuten olekaan yksinäni, koska Marc-setä on kotona…
— Setäsi saattaa lähteä ulos…