Marc de Bray vastasi kuivasti:
— Tiedäthän varsin hyvästi, rakas kälyni, ettei minulla ole ollut tapana lähteä ulos iltaisin…
— Uskon siis Corysanden teidän huostaanne…
Marc-setä vastasi hieman hermostuneena kohauttaen olkapäitään:
— Olkaa huoleti, kyllä minä paimennan häntä… ja varjelen häntä tahraantumasta ja leikkimästä tulella…
Ja kun pikku Barfleur kumartui Untuvan koneellisesti ojennetun käden ylitse ja suuteli sitä hieman pitkään, tarttui setä tyttöä käsivarsista ja pyöräytti hänet ympäri sanoen:
— Kas niin!… tulehan nyt, Untuva!…
* * * * *
Kun he istuivat kahdenkesken pienessä salongissa, sanoi Coryse veitikkamaisesti Marc-sedälle:
— Sepä otti lujalle, eikö totta?… Enkä minä kuitenkaan ollut välttämätön tänä iltana… koska heitä muutenkin oli kolme, joten heidän oli pakko käyttää vaunuja…