Ja samalla hän jatkoi, nähdessään setänsä istuutuvan lähelle lamppua ja avaavan sanomalehdet:
— Jos sinulla on töitä… niin älä suinkaan luule olevasi pakotettu jäämään tänne minun seurakseni…
— Aioin juuri sanoa sinulle samaa…
— Oi!… minun käsityöni luistaa yhtä hyvästi täällä kuin muuallakin!… Mutta sinähän tavallisesti… kun isä on ulkona iltaisin… teet työtä omassa huoneessasi…
— Setä vastasi nauraen:
— Niinpä niinkin… Mutta silloin… ja miltei jok'ainoana iltanahan isäsi onkin poissa… et sinä olekaan näin nimenomaan uskottu minun huostaani…
Coryse meni hakemaan suurta silkkistä käsityötään, jonka lukemattomia eriskummallisia eläimiä ja sotureita hän jäljensi Bayeux'n malliluonnoksista, ja istuutui Marc-sedän rinnalle.
Hetken kuluttua keskeytti setä lukemisensa ja katseli sanomalehtensä ylitse pientä pörröistä päätä, joka tarkkaavaisena kumartui kirjavien silkkiensä ylitse.
— Untuva… — sanoi hän äkkiä. — Kun minä ennen päivällistä kysyin, kuuluiko tuo nuori keikari nykyjään perheeseen… ja sinä vastasit: "Ei vielä, mutta siihen hän pyrkii…"
— Niin… — virkkoi tyttönen kohottaen päätänsä.