— Mutta — tenäsi Marc-setä niin vilkkaasti, että Coryse hämmästyi. — Ellei teillä ole muuta tekemistä tänä iltana… niin olisimme iloisia…
Untuva poistui antamaan määräyksensä teestä; hän pistäytyi samalla panemaan Gribouillen levolle ja katsomaan, olivatko hänen kukkasensa saaneet vettä. Kun hän hetken kuluttua palasi, olivat herrat niin kiintyneet keskusteluunsa, etteivät he kiinnittäneet mitään huomiota häneen.
Prinssin poistuttua kello yhdeltätoista kysäisi Coryse Marc-sedältä, joka palasi portilta vierasta saattamasta:
— Mitä pidit hänestä?
— Hän tuntuu olevan viisas ja hauska mies… Mutta äkkiä hänen mieleensä iski epäilys:
— Niin!… Miksi sinä oikeastaan kuvasit hänet aivan toisenlaiseksi?…
— Miten toisenlaiseksi?…
— No! Sinähän sanoit: "Hän ei ole kenkää korkeampi… ja pikimusta!…"
— Herranen aika!… Eikö se sitten muka ole totta?… Onhan hän ruma!… Ainakin minun mielestäni…
— Niinkö!… Ja kuka sitten on kaunis… sinun mielestäsi?…