— Hyvä Jumala!… Enpä todellakaan tiedä… Niin… Tiedänhän sentään… Sinä tietysti!…
— Minäkö???…
— Sinä juuri… Enhän silti väitä, että sinä olisit aivan kreikkalaisen kuvapatsaan kaltainen… En suinkaan… Mutta minusta sinä olet hyvä sellaisenasi!… Sillä ensinnäkin minä vihaan pikkaraisia… ja hinteliä… samoin kuin kovin nuoria miehiä… Minusta nuo nuoret miehet eivät ole minkään arvoisia!… Mies näyttää joltakin vasta kolmenkymmenenviiden vuoden ikäisenä…
— Lempo soikoon!… Mikä vahinko Aubières-paralle, ettet sinä vielä hieman venyttänyt ikärajaa!… Joka tapauksessa oli tuo pikku prinssi minun mielestäni sangen onnistunut!…
— Minusta myöskin!… Mutta vasta meidän ratsastusretkemme jälkeen minä sen huomasin…
Marc-setä kohotti taaskin kulmakarvojaan:
— Niin!… Puhukaamme vielä hieman… tästä ratsastusretkestä!… Äitisi on todellakin joskus aivan oikeassa!… Sinä käyttäydyt sangen huonosti kasvatetun pienen tytön tavoin… Sopiiko nyt… sinun iälläsi… juoksennella metsissä… yksinään nuoren miehen kanssa?…
— Oi!… Hänhän on kuningas!…
— Se ei paranna asiaa!… kuningaskin on mies!… — Kuinka tahtoo!… Enkä minä… sitäpaitsi… ollut ypö yksinäni…
— Et tosiaankaan!… Olihan sinulla ukko Jean kanssasi, vai kuinka?… tuo vanha pässinpää!…