— Hyvää päivää, neiti Coryse… Sitten hän jatkoi palaten Marciin:

— Aiotteko te tilata itsellenne hameen?… Marc vastasi hieman epävarmasti ja hämillään:

— Tulin veljentyttäreni takia…

Pikku rouva de Liron räjähti nauramaan avaten suunsa, jotta hänen tummahkot hampaansa näkyivät:

— Te siis leikitte mammaa!… Miten liikuttavaa!…

Mutta nähdessään varakreivin väkinäisen hymyn hän kiiruhti lisäämään:

— Onnittelen teitä joka tapauksessa!… Tyttärennehän on ihastuttava!…

Untuva ei näyttänyt kuulevan mitään. Hän tarkasteli ahnaasti nuorta naista.

Tämä oli hyvin kaunis, täyteläinen ja hymykuoppainen pieni rouva, jonka ruskeat hiukset kähertyivät somasti matalan ja hienopiirteisen otsan yläpuolella. Silmät olivat suuret, suklaanruskeat ja hyvin hellät, nenä suora, suu pienen pieni, — ihastuttava, ellei hän avannut sitä, — ja hänen ihonsa oli mainio. Hänen hartiansa kohosivat valkoisina ja pyöreinä mahdollisimman avokaulaisesta puvusta. Käsivarsien yläosa ei ollut aivan yhtä täydellinen, ja hänen litteät ja värittömät korvansa kallistuivat liiaksi taaksepäin eivätkä sopeutuneet tukanrajaan.

Untuva käsitti, että rouva de Liron oli, — vaikkei tyttö omasta puolestaan pitänyt tuosta tyypistä — hyvin kaunis ja sangen kiehtova.