Kun Marc ei sanonut mitään, jatkoi tuo kaunis rouva:
— Toivottavasti te valitsette hänelle jotakin vaaleanpunaista, eikö niin?… Vaaleanpunainen sopii parhaiten tuohon hipiään!… Asiasta toiseen!… Ettekö tahtoisi olla niin kohtelias ja sanoa, mitä te pidätte puvustani…
Marc vastasi huulet supussa:
— Se on hyvin onnistunut!…
— Eipä tosiaankaan luulisi, päättäen tavasta, millä te sen sanotte!… Se on tilattu huomiseksi… kälynne tanssiaisiin… Niin!… Sehän on totta!… Me kai tapaamme toisemme tänä iltana Barfleurien päivällisillä?…
— En mielelläni käy vieraisilla, kuten tiedätte Ja nykyisin on minulla sitäpaitsi suruaika!…
— Ai!… Tosiaankin!… En ole vielä tavannutkaan teitä matkanne jälkeen…
— Palasin vasta toissapäivänä… enkä voi vielä käydä vierailuilla…
— Tiedän sen!…
Rouva de Liron kiiruhti äkkiä tarkastamaan lähemmin erääseen nojatuoliin heitettyä kangaskappaletta, ja kulkiessaan varakreivin ohi kuiskasi tälle hyvin nopeasti ja hiljaa: