— Mutta tehän olisitte voinut tavata minua muuten…
Marc-setä loi syrjäsilmäyksen Untuvaan koettaen arvata, oliko tämä kuullut mitään.
Tyttönen näytti seisovan tunteettomana, kasvot kalmankalpeina, huulet lujasti suljettuina ja silmät maassa, liikkumattomana kuin kuvapatsas. Ohimoiden kiihkeä tykytys vain ilmaisi eloa, ja Marc ajatteli:
— Hän on vaipunut haaveiluihinsa eikä ole huomannut mitään…
Rouva de Liron kysyi palatessaan katsomasta tuota kangasta:
— Mutta eivätkö veljenne ja kälynne kuitenkin tule Barfleureille tänä iltana?…
— Veljeni on sairas… Kälyni menee veljentyttäreni kanssa…
— Ai!… ai!… Sehän tulee olemaan… ellen erehdy… neiti Corysen ensi esiintyminen suuressa maailmassa… Olen ihastunut saadessani tavata hänet illalla…
Untuva kumarsi jäykästi ajatellen:
— Pyh, minäpä olen aivan toista mieltä!… Tuo talo tuntuu minusta nyt vieläkin pahemmalta loukolta kuin ennen… kun tiedän hänenkin tulevan sinne!…