— Joka tapauksessa… käyttäydyin minä kuitenkin siivommin kuin talon isäntä!…
— Mitä?… — kysyi markiisi ihmeissään — Herra de Barfleurhan on itse moitteettomuus…
— Eipä olekaan… ainakaan minun seurassani!… — Mitä hän teki sinulle?…
Punastuen muistellessaan illan tapahtumia vastasi Coryse vieläkin äkeissään:
— Hän sinutteli minua!… Pidätkö sinä sitä sopivana?…
— Sinutteli?… virkkoi Marc harmissaan. — Miten se tapahtui?… Sinutteliko hän tosiaankin sinua?…
— Herranen aika!… Miten ihmiset yleensä sinuttelevat!… Se tapahtui meidän tanssiessamme valssia… Hän johti minut galleriaan… väittäen siellä olevan enemmän tilaa… Ja miten sitten taas kävikään?… Ai niin!… Hän sanoi ensiksi rouva de Lironin olevan pyylevän… tai… ei… Minä sotken… Minähän niin sanoinkin… Ja hän sanoi, että minä olen kaunis… ettei kukaan ole niin kaunis kuin minä…
Hänen pysähtyessään kysyi Marc-setä levottomana:
— Entä sitten?
— Sitten… yht'äkkiä… pom!… kumartui hän minua kohden… ja sanoi minulle…