— Tuleeko tämä ilveily jatkumaan vielä kauankin?…
— Mikä ilveily?…
"— No… tuo barfleurilainen juttu tietysti… Enhän minä tahdo asettua millekään jalustalle… En mitenkään!… Mutta enpä totta tosiaan myöskään nauti siitä, että ihmiset uskovat minun aikovan mennä naimisiin " Voikimpaleen " kanssa!…
Markiisi mutisi arasti:
— Hänhän on niin kiltti!…
— Kiltti… — sanoi tyttönen kiukustuneena — kiltti!… ainakin hän on kovin kummallinen!… ja sairaaloisen näköinen!… ja naurettavasti puettu!… Ja hän pirskottaa vaatteisiinsa hajuvettä… varmasti… vieläpä valkeaa heliotrooppia!… Sellainen hän on!…
— Jumalani!… Kyllä nuori mies voi erinäisten asianhaarain vallitessa käyttää hajuvettäkin ilman että…
— Eipäs!… — huusi Untuva, joka vähitellen yltyi. — Miehellä ei ole oikeutta haista muulle kuin tupakalle!…
Ja hän jatkoi kääntyen Marc-sedän puoleen:
— Se naurattaa sinua!… Onko se sinusta muka hullunkurista?… Sinäkin… sinäkin olet nyttemmin niin paha minulle!… Sinä olet muuttunut jo aikoja sitten… mutta vasta viime päivinä on se puhjennut kukkaansa… Nyt muistan!… Se alkoi sinä iltana, jolloin tuo inhoittava pikku Barfleur söi meillä päivällistä…