— Tulisin mielelläni, rouvaseni… mutta minulla on yhtä ja toista puuhattava täällä… — selitteli markiisi, jota kiusasi nuoren rouvan tyrkyttämän osan näytteleminen. — Mutta… Aubièreshan voi seurata teitä…
— Portaille saakka… — nauroi herttua tarjoten käsivartensa.
Coryse jäi seisomaan yksinään.
Kaunis Trêne tuli ulos hyvin solakkana husaarin univormussaan.
— Viimeinkin saan tervehtiä teitä… neiti Coryse!…
Untuva, joka juuri oli aikonut rynnätä herra d'Aubièresin ja rouva de Lironin perässä, pysähtyi vihoissaan häiritsemisestä.
— Mutta… Olettehan te jo tervehtinyt minua!… virkkoi hän lyhyesti, mutta sangen kovalla äänellä. Marc-sedän hahmo, joka oli hetkeksi hävinnyt, ilmestyi taas parvekkeelle jääden sinne seisomaan liikkumattomana.
— Tervehdin teitä saapuessani… mutta en ole vielä saanut onnitella teitä kauniin pukunne johdosta…
Kun Coryse ei vastannut, jatkoi hän salaperäisellä äänellä, joka oli tulvillaan mauttomia typeryyksiä:
— Tai oikeastaan… En tiedä, onko teidän pukunne niin kaunis… En tahtoisi sanoa teille kuluneita imarteluja… neitiseni… toistan samaa, mitä te arvattavasti olette kuullut jo sata kertaa eilisillan jälkeen… mutta te olette…