— Mutta… — vastasi markiisi hämillään. — En oikein tiedä…
— Oi kyllä!… Tehkäämme niin… Tulettahan te!… Se olisi niin hupaista!… Me tanssimme ketjussa ylös hänen luokseen…
Ja hän kääntyi everstin puoleen:
— Suostuttehan te ainakin… herra d'Aubières?…
— En suostu, hyvä rouva… Pelkäisin ystäväni Marcin heittävän minut ulos ovesta…
— Mutta luuletteko?… — kysyi nuori rouva hymyillen — luuletteko hänen heittävän minutkin ulos?…
Odottamatta vastausta kysäsi hän herra de Braylta:
— Jos minä kuitenkin menisin sinne… aivan hiljaa… kirjastonportaita myöten… Eikö se olisi hyvä pila… vai mitä luulette?…
— Kerrassaan loistava!… — mutisi Untuva sanomattoman nenäkkäällä äänenpainolla.
— Seuratkaa minua… herra de Bray… Olkaa niin hyvä!…