— Nyt te taas olette kaukana täältä… neiti Coryse… — sanoi hän — hyvin kaukana… pilvien yläpuolella…
Tyttö vastasi tietämättä tarkalleen, mitä sanoi:
— Olkaa huoleti!… Kyllä minä pysyn maanpäällä!…
He olivat vähitellen lähestyneet suuria avonaisia puutarhaovia. Yö oli myrskyäennustava, ja painostava kuumuus ympäröi heitä.
— Täällähän tukehtuu!… virkkoi Untuva ravistaen tuuheaa tukkaansa.
Ja hän meni ulos herra d'Aubièresin seuraamana.
— Hei!… — huudahti herttua katsoen ylöspäin. — Tuollahan se Marc-junkkari onkin!… Hän kulkee edestakaisin huoneessaan… aavistamatta meidän näkevän häntä täältä alhaalta…
Untuva kohotti katseensa samaan suuntaan ja näki Marc-sedän korkean hahmon tummana ikkunan valaistussa neliössä.
— Kas vain!… Siellähän hän onkin!… Rouva de Liron ilmestyi myöskin puutarhaan herra de Brayn käsikynkässä. Hänkin näki varakreivin ja huudahti iloisesti:
— Eikö teistäkin olisi hirveän hauskaa… jos me kaikki menisimme ylös tervehtimään veljeänne?…