Ja tytön hämmentyneenä änkyttäessä jotain tyhjänpäiväistä vastausta kysyi hän hellästi:
— Onko teillä suruja?… Onko jokin seikka käynyt vastoin toiveitanne?
— Ei suinkaan!… Ei minulla ole suruja… ensinkään… — sanoi Untuva vilkkaasti.
Ja haluten katkaista tämän kyselyn, joka jostain tuntemattomasta syystä vaivasi häntä, kysyi hän vuorostaan:
— Onhan varma, että Marc-setä tulee valituksi…
— Niinpä luulisi!… Mutta hän itse ei näytä suuresti välittävän koko vaalihommasta… Tapasin hänet tänä aamuna… eikä hän puhunut sanaakaan vaaleista… aivan kuin hän olisi unohtanut niiden olevan jo sunnuntaina… Hänkin on käynyt niin synkäksi viime aikoina…
— Niinkö!… — virkkoi tyttönen levottomana.
Ja heti juolahti hänen mieleensä epäilys:
— Onkohan rouva de Liron syynä hänen synkkyyteensä?…
Eversti huomasi Corysen epävarman katseen ja huulien pienen puristuksen.