— Hän tahtoo nähdä kurjuutta oikein läheltä tutkia useita seikkoja… Sanalla sanoen… hän tahtoo tehdä paljon hyvää ja sitä hän osaakin… Setänne… neiti Coryse… on muuan noita harvinaisia miehiä, jotka koko elinikänsä sirottelevat ympärilleen hyviä töitä, joita he sitten salaavat ikäänkuin ne olisivat rikoksia…
— Niin… Olen jo ennenkin sanonut sen hänelle!… — mutisi Coryse ponnistaen kaikki voimansa ollakseen itkemättä.
Uutinen Marc-sedän matkahankkeista mursi hänen mielensä. Jos Marc-setä nyt tulee edustajaksikin niin hänen täytyy heti matkalta palattuaan taas lähteä Pariisiin, minne Brayn perhe ei muuta ennenkuin keväällä, joten Untuva ei enää saa nähdä häntä milloinkaan… ei milloinkaan!
Samassa kääntyi varakreivi, joka tähän asti oli nojannut parvekkeen kaidepuuhun, äkkiä ympäri. Joku vieras oli nähtävästi tullut hänen huoneeseensa.
— Se on hän!… — ajatteli Untuva kiivaasti pamppailevin sydämin.
Ja kun valssi juuri päättyi, kiitti Untuva nopeasti prinssiä ja livahti tiehensä paikkojaan etsivien tanssijoiden lomitse.
Päästyään kirjastoon hän kiiruhti varakreivin huoneisiin vieviä tammiportaita myöten toiseen kerrokseen palaen halusta nähdä, kuulla, päästä millä keinoin tahansa varmuuteen. Mutta äkkiä hän pysähtyi masentuneena.
— Ei!… — virkkoi hän — se olisi rumaa!… Tiedänhän minä sitä paitsi jo kaiken, mitä tarvitseekin!…
Tyllin ja silkin kahina ilmaisi hänelle jonkun laskeutuvan portaita hänen yläpuolellaan. Syöksyen nopeasti takaisin hän piilottautui portaiden käänteeseen.
Rouva de Liron kulki hänen ohitsensa loistavan kauniina ja astui salonkiin huutaen äänekkäästi näyttääkseen, ettei hän salannut käyntiään: