— Se kai ei maistu äidillesi?…
— Ei se johdu siitä, ettei häränpaisti maistuisi hänelle!… Mutta hän ei tahdo, että sitä tarjotaan… Hän sanoo, että se on rahvaan ruokaa… Ja kaikki, mikä on rahvaanomaista… olkoon sitten ruokaa tai jotain muuta…
— Hyvä!… Syö nyt vain…
— Asiasta toiseen, ettehän te ole vielä antaneet minulle tuota hyvää neuvoa?…
— Minkä suhteen?…
— No, herra d'Aubièresin tietysti…
— Et sinä saa hänen suhteensa lapseni, — sanoi Albert-setä, — kysyä neuvoa muilta kuin itseltäsi… Herra d'Aubières on äitisi mieleen… Sinun on sitten päätettävä, miellyttääkö hän sinua…
— Hän on miellyttänyt minua… ehdottomasti. Tähän hetkeen saakka… Mutta en ole koskaan katsonut häntä tältä kannalta… ja rupeanpa luulemaan… että jos katsoisin…
Mathilda-täti keskeytti hänen puheensa:
— Sinun täytyy tavata häntä vielä… monta kertaa… se on helppoa, koska hän käy niin usein sinun vanhempiesi luona… ja tutkia häntä tarkoin… ja sitten…