— Minäkin olen erehtyväinen!…
— Ette suinkaan!… Sellaisina hetkinä minä juuri pidänkin teistä eniten!… Ja katsokaa!… Herra d'Aubièresissäkin… minua miellyttää hänen luonnollisuutensa… Olen varma siitä, ettei minun puhetapani loukkaa häntä hitustakaan… Uskokaa pois…
— Entä — kysyi herra ne Launay — mikä on sitten isäsi ja setäsi mielipide tästä avioliitosta?…
— Isä ei puhu liikoja… Hän tyytyi laulamaan herra d'Aubièresin ylitystä… Marc-setä puolestaan kehoitti minua koettamaan päästä selville tunteistani… ja sitten, kun he luulivat, etten minä kuunnellut… kun minä itkin nurkassa…
Vanhukset kysyivät yhtaikaa säikähtyneinä:
— Itkitkö sinä?…
— Herranen aika! Asettukaapa minun asemaani… Se ei ole lystiä!… Enhän minä sitäpaitsi itkenyt sentähden… Syy oli aivan toinen!… Mutta se ei kuulu tähän… Kun he siis luulivat, etten minä kuunnellut heitä… luettelivat he joukon tuttaviaan, jotka rakastivat toisiaan huolimatta kahdenkymmenen tai kahdenkymmenenviiden vuoden ikäerosta…
— Puhuivatko he meistäkin?…
— Eivät…
— Katsohan, Untuva! Minä täytin eilen kahdeksankymmentäyksi vuotta, ja tätisi on vasta kuusikymmentä…