Markiisitar taas, jolla ei ollut aavistustakaan enemmän fanerogameista kuin muistakaan kasveista, ja joka ei ollut ymmärtänyt sanaakaan, sanoi opettavalla ja suojelevalla äänellä palaten sinuttelemiseen:
— Kuulithan, Coryse?…
Tyttö ei vastannut mitään. Geneviève jatkoi kääntyen hänen puoleensa:
— Keskiviikkona me luemme Britannicusta koulussa…
— Silloin minäkin tulen!… — huudahti Untuva, — Pidän niin paljon Racinesta!…
Pikku Barfleur tiesi että maailmanmiehen on jokaisessa keskustelussa, olkoon kysymys mistä tahansa, sanottava sanansa. Hän kysyi välinpitämättömällä ja kohteliaalla äänellä:
— Ja miksi pitää neiti niin paljon Racinesta?…
— En tiedä… — vastasi Untuva välinpitämättömästi hänkin.
Sitten hän mietittyään hetken selitti:
— Kenties siksi, että minua on tahdottu pakottaa pitämään Corneillesta…