Askelten ääni käytävällä sai Gribouillen murisemaan; ja heti hän arvasi pimeässä lähestyvän tulijan olevan herra d'Aubièresin. Herttua kysyi erottaessaan epäselvästi Untuvan muodostaman vaaleamman täplän:
— Oletteko te siellä, neiti Coryse?… — Olen, herra d'Aubières… Epäröivällä äänellä jatkoi herra d'Aubières:
— Sallitteko minun hetkisen puhella kanssanne?…
— Kyllä…
— Onko… onko teille kerrottu, että… että… Untuva sääli hänen pulaansa.
— On… Tiedän, että te olette tänään pyytänyt kättäni…
Herra d'Aubières mutisi tukehtuneesti:
— Ja mitä te siitä sanotte?…
— Voi!… Tämähän on niin outoa minulle, sen kai käsitätte!… Hämmästyin tietysti ensiksi hieman… tai paljonkin, jos puhun totta!…
— Miten niin?… Ettekö te ole jo aikaisemmin huomannut, että olen rakastanut teitä jo hyvin kauan?…