— Hän on viisas mies…
— Olin itsepäinen, mutta hän ei tahtonut kuulla mitään… vaan sanoi minulle: "Älkää pyytäkö minulta, papilta, lupaa sellaisen huvitilaisuuden toimeenpanemiseen kodissanne, jota Kirkko ei hyväksy… Minä en voi kehoittaa teitä sellaiseen… — Mutta mieheni tahtoo, että me pitäisimme nämä tanssiaiset… — No, pitäkää sitten tanssiaisenne… ja tulkaa jälestäpäin minun luokseni kertomaan pitäneenne ne… niin asia kenties sitten järjestyy… — En tahdo toimeenpanna tanssiaisia ilman teidän lupaanne… — Totta tosiaan, lapseni, tepä saatatte minut naurettavaan asemaan!…"
— Hän oli oikeassa, tuo miesparka! — sanoi Marc de Bray nauraen.
— Hän on hölmö!… — julisti markiisitar, joka ei hyväksynyt muita pappeja kuin jesuittoja.
Suuttuneena siitä, että näin arvosteltiin hänen vanhaa, rakastettua apottiaan, Coryse huudahti:
— Hänkö hölmö!… Ei ikinä tässä maailmassa! Eihän hänen tehtävänsä ole yllyttää Pont-sur-Sarthen asukkaita hyppelemään, vai mitä luulette?… Ja kääntyen rouva de Givryn puoleen hän kysyi:
— Mutta Luce, on olemassa muuan seikka, jota en ensinkään ymmärrä… Sinä käyt yhtäpäätä tanssiaisissa… Sinähän et teekään muuta!… Luulin, että olit saanut luvan siihen?…
— Mutta olenhan minä saanutkin…
— No, mitä kummia?…
— Sitähän minä juuri sanoinkin apotti Châtelille… "Mutta miksi te siis sallitte minun käydä tanssiaisissa?…" ja hän vastasi minulle: "Lapseni, sehän on vallan toista… Tanssiaiset ovat sellainen tilaisuus, missä ihminen on alttiimpi kiusauksille kuin muulloin…"