— Sinähän teet sen neuvottelematta kenenkään kanssa…
— Enpä suinkaan… Ja kaikki, joilta olen pyytänyt neuvoa, ovat vastanneet, että… tällä kertaa… on minun noudatettava vain omaa mieltäni…
Markiisitar risti kätensä ja pyysi traagillisella äänellä:
— Vannotan sinua viimeisen kerran odottamaan, ennenkuin annat vastauksesi… keskustelemaan sitä ennen jonkun valistuneen henkilön kanssa…
Ja kuin ohimennen hän jatkoi:
— Esimerkiksi isä de Ragonin!…
— Loiskis!… Siinä me nyt olemme!… — virkkoi Coryse puolittain nauraen, puolittain harmissaan. — Luuletko hänen nytkin keksivän jonkin ylevän ratkaisun — kuten Lucen tanssiaisiin?…
— Pitääkö minun ryömiä polvillani sinun edessäsi…
— Ei, kiitos… Se ei ole tarpeen!… Voi, hyvä Jumala!… Ei kannata pitää tuollaista meteliä sen tähden… Menen tapaamaan isä de Ragonia, jos niin tahdot!… Se on minusta yhdentekevää!… Lucen ja hyvän Jumalan väliset asiat olivat vain kovin paljon helpommat hänen järjestää kuin minun ja herra d'Aubièresin!…
— Lupaatko minulle, että menet vielä tänään isä de Ragonin puheille?…