— Hän, hän suuteli minua… Sepä vasta oli epämiellyttävää!…
— Se johtui siitä, että se oli ensimmäinen kerta… ja sinä säikähdyit…
— Minäkö!… En minä säikähtynyt vähääkään… Se tuntui vain niin kamalalta, siinä kaikki!… Ja osoittaahan sekin, että minä uskalsin sen sanoa hänelle, etten minä ollut säikähtynyt, vai kuinka…
— Voi! sanoitko sen hänelle?…
— Aubières-parka! mutisi Marc-setä nauraen. Palvelija ilmoitti:
— Rouva markiisitar, pöytä on katettu…
Heti aamiaisen jälkeen, Corysen tarjotessa kahvia, pujahti rouva de Bray salakähmää ulos kirjastosta.
— Kas!… — sanoi tyttönen huomatessaan tämän paon. — Hän menee nyt valmistamaan isä de Ragonia!… mutta se ei hyödytä mitään!… Ensi silmäykseltä… tunsin vastenmielisyyttä isä de Ragonia kohtaan… Hänellä on niin viekas naama… ja hän hymyileekin kuin vanha kiemailija, joka ei tahdo näyttää mustia hampaitaan…
Markiisi, joka aina oli hyväntahtoinen, huomautti:
— Ei saa tuntea vastenmielisyyttä ketään kohtaan ilman tiettyä syytä…