— Mutta tiedänhän minä syyni…
— Tiedätkö?… Mikä se sitten on?…
— Se, että minä en kunnioita häntä…
Marc-setä ja herra de Bray purskahtivat nauramaan. Untuvan tapa ilmaista, että hän "ei kunnioittanut" tätä hyvin viisasta ja kaikkivaltiasta miestä, joka ohjasi kaikkia naisia ja useimpia miehiäkin Pont-sur-Sarthessa, tuntui heistä sanomattoman koomilliselta.
Tyttönen punastui:
— Te teette pilaa minusta… — hän sanoi — näenhän sen heti!… "Kunnioittaa" kuuluu naurettavalta! vanhanaikaiselta!… Se on korskeilevaa!… Mutta minä en tiedä toista sanaa, mikä ilmaisisi minun ajatukseni…
Herra de Bray puolusteli:
— Ei kukaan, pikku Untuvani… suinkaan tee pilaa sinusta!… Mutta, nyt kun olemme yksinämme… niin sinä kai sanot, mitä apotti Châtel kertoi sinulle?… sanothan?…
— Itsehän minä pikemmin kerroin hänelle jotain…
— Mitä sitten?…