— Tosissaniko?… Ihan tosissani!… Jos luulet minun tahtovan laskea leikkiä, niin erehdyt ihanasti!… Minua ei hitustakaan haluta tällä kertaa!…
Ja hän kysyi äkkiä:
— Mitä kello on?…
— Kaksi…
— Mitä!… Nytkö jo!… Minun täytyy juosta, lupasinhan tavata isä de Ragonia!…
— Ehdit vielä hyvästi!… En luule hänen olevan rippituolissaan ennen kello neljää.
— Mutta minäpä en menekään hänen rippituoliinsa!… Pyydän keskustelua vastaanottohuoneessa… Hänen rippituoliinsa pyrkiessäni saisin odottaa iankaikkisesti… Kello neljähän on juuri kaikkien noiden vihkivesisammakoiden luvattu aika…
Hui, hai!…
Hän lähti pitkin harppauksin kirjastosta, ja he kuulivat hänen kutsuvan kirkkaalla äänellään ukko Jeania.
Marc-setä, joka oli taas käynyt vakavaksi, sanoi veljelleen: