"Mitä sanoo?"
"Sanoo vain, että teidän sopii mennä tuonne nurkkaan raottamaan kirstua, niin saatte nähdä eikö piru istua kökötä siellä. Mutta pitäkää lujasti kiinni kannesta, ettei se pääse ulos."
"Tulkaa te auttamaan!" sanoi isäntä ja likeni kirstua, jonne emäntä oli kätkenyt ilmielävän lukkarin. Siellä se raukka istui ja oli kauhean peloissaan.
Isäntä raotti kantta ja kurkisti kirstuun. "Hui!" huusi hän ja pomppasi pois kirstulta. "Jo minä sen näin, ihan se oli kuin meidän lukkari, kauhealta se näytti!"
Jo piti pistää ryypyksi, ja juomista jatkui myöhään yöhön.
"Tuo noita sinun täytyy myydä minulle", sanoi isäntä. "Saat pyytää siitä miten paljon hyvänsä. Niin, annanpa paikalla vaikka koko nelikollisen rahaa!"
"En minä sellaiseen voi suostua", selitti Niilo. "Käsitäthän että minulla on noidastani paljon hyötyä."
"Mutta minä tahtoisin sen niin kovin mielelläni", selitti isäntä ja pyysi pyytämistään.
"No", sanoi Pikku-Niilo vihdoin viimein, "olkoon menneeksi, koska sinä olit niin hyvä, että annoit minulle yösijan. Sinä saat noidan, jos annat minulle nelikollisen rahaa, mutta muistakin, että annat sen kukkurallaan."
"Saat kun säätkin", sanoi isäntä, "mutta ota tuo kirstu mukaasi, sillä minä en hetkeäkään tahdo pitää sitä kattoni alla, jos piru vielä kököttää siellä."