"Kiitoksia vain, vanha noita-akka!" vastasi sotamies.
"Näetkös tuon suuren puun?" puheli akka ja osoitti puuta, joka kasvoi siinä likellä. "Se on sisältä ontto! Nouseppas nyt latvaan, niin näet aukon. Kun pujahdat siitä sisään, pääset syvälle puuhun. Minä sidon nuoran vyöllesi ja vedän sinut ylös, kun vain huudat!"
"Mitä minä siellä puussa teen?" kysyi sotamies.
"Menet noutamaan rahoja!" vastasi noita. "Katso, kun sinä pääset puun pohjalle, avautuu eteesi pitkä käytävä. Siellä on hyvin valoisaa, sillä siellä palaa satoja lamppuja. Näet kolme ovea, avaa ne, avaimet ovat ovessa. Kun tulet ensimäiseen huoneeseen, näet keskellä lattiaa suuren kirstun ja sen päällä istumassa koiran. Sillä koiralla on kahvikupin kokoiset silmät, mutta älä sitä pelästy. Minä annan matkaasi siniruutuisen esiliinani. Levitä se lattialle, mene sitten vain rohkeasti koiran kimppuun ja nosta se esiliinalle, avaa kirstu ja ota niin monta killinkiä kuin tahdot. Kirstussa on paljasta kuparirahaa. Mutta jos sinä mieluummin tahdot hopeaa, voit mennä seuraavaan huoneeseen; siellä istuu koira, jonka silmät ovat kuin myllynkivet, mutta älä sitä säikähdä, nosta vain elukka esiliinalleni ja ota rahaa! Mutta jos sinä nyt tahtoisitkin kultaa, voit sitäkin saada miten paljon hyvänsä, jos menet kolmanteen huoneeseen. Sen huoneen rahakirstua vartioi koira, jonka silmät ovat kuin kellotapulit. Se se vasta on koira! Mutta älä sitäkään säikähdä! nosta se vain esiliinalleni istumaan, ei se tee sinulle pahaa. Ja ota sitten kirstusta kultaa niin paljon kuin haluttaa!"
"Ei kuulu hullummalta!" sanoi sotamies. "Mutta mitä minun sitten pitää antaa vastalahjaksi sinulle, vanha noita? Sillä kyllä kai sinä minulta jotakin tahdot!"
"Ei", sanoi noita, "en minä tahdo sinulta penninkään vertaa! ainoa mitä pyydän on, että tuot minulle vanhat tulukset, jotka mummoni unohti puuhun, kun hän viimein siellä kävi!"
"No! sido sitten nuora vyölleni!" sanoi sotamies.
"Kas noin!" virkkoi noita, "ja tässä on sinikirjava esiliinani".
Sotamies kapusi nyt puuhun, pudottautui aukkoon ja joutui siihen suureen käytävään, jossa paloi satoja lamppuja.
Hän avasi ensimäisen oven. Hui! siinä se oli vastassa koira, jonka silmät olivat suuret kuin kahvikupit. Se istui tuijottamassa suoraan tulijaan.