— Olen tehnyt kuperkeikkoja Savanneissa, olen taputellut villejä hevosia ja ravistanut maahan kokospähkinöitä. Niin, niin, minulla on tarinoita kerrottavana, mutta ei pidä sanoa kaikkea, mitä tietää. Sen sinä kyllä tiennet, vanhus!
Ja sitten hän suuteli äitiänsä, niin että tämä miltei oli kaatumaisillaan takaperin. Hän oli totisesti hurja poika.
Nyt tuli Etelätuuli, yllään turbaani ja liehuva beduiniviitta.
— Täälläpä on aika kylmä täällä sisällä! sanoi hän ja viskasi puita tuleen. — Huomaa, että Pohjatuuli on saapunut ensiksi.
— Täällä on niin kuuma, että voisi paistaa jääkarhun! sanoi
Pohjatuuli.
— Itse olet jääkarhu! sanoi Etelätuuli.
— Tahdotteko päästä pussiin? kysyi vanhus. — Istu tuohon kivelle ja kerro, missä olet ollut.
— Afrikassa, äitini! vastasi hän. — Minä olin hottentottien kanssa jalopeuranajoissa kafferien maassa. Mitä ruohoa siellä kasvaakaan tasangolla — vihreää kuin olivi! Siellä tanssi gnuuhärkä ja kamelikurki juoksi kilpaa minun kanssani, mutta minä olen kuitenkin nopeampi kintuistani. Minä tulin erämaahan, keltaisen hiekan ääreen, joka on samanlaista kuin meren pohjalla. Minä kohtasin karavaanin! He teurastivat viimeisen kamelinsa saadakseen vettä juodakseen, mutta he saivat vain vähän. Aurinko poltti ylhäältä päin ja hiekka paistoi alhaalta päin. Ei mitään rajoja ollut laajalla erämaalla. Silloin minä piehtaroin hienossa, irrallisessa hiekassa ja tuiskutin sitä ylös suurina pylväinä. Se se oli tanssia! Olisitpa nähnyt, kuinka alakuloisena dromedaari seisoi ja kauppias veti kauhtanan päänsä yli. Hän heittäytyi maahan minun eteeni niinkuin Allahin, Jumalansa, eteen. Nyt ne ovat haudatut, hiekkapyramiidi kohoaa heidän kaikkien yllään. Kun minä kerran puhallan sen pois, niin haalistaa aurinko valkoiset luut. Silloin voivat matkustajat nähdä, että täällä ennen on ollut ihmisiä, muuten ei sitä uskoisi erämaassa.
— Sinä olet siis vain tehnyt pahaa! sanoi äiti. — Mars pussiin!
Ja ennenkuin Etelätuuli tiesikään, oli hän ottanut häntä vyötäisistä ja pistänyt hänet pussiin. Se kieritteli pitkin permantoa, mutta hän istuutui sen päälle ja sitten sen täytyi pysyä paikallaan.