— Kuka on Klumpe-Dumpe? kysyivät pienet hiiret. Ja sitten kertoi kuusi koko sadun, se muisti jokikisen sanan. Ja pienet hiiret olivat vähällä juosta ylös puunlatvaan pelkästä ihastuksesta. Seuraavana yönä tuli vielä useampia hiiriä ja sunnuntaina vielä kaksi suurta rottaa. Mutta ne sanoivat, ettei tarina ollut hauska, ja se suretti pieniä hiiriä, sillä nyt se oli heistäkin vähemmän hauska.
— Osaatteko te vain sen yhden tarinan? kysyivät rotat.
— Vain sen yhden, vastasi puu — kuulin sen onnellisimpana iltanani, mutta silloin en ajatellut kuinka onnellinen olin.
— Se oli erinomaisen huono tarina. Ettekö osaa mitään silavasta ja talikynttilöistä? Ettekö mitään ruokasäiliötarinoita?
— En! sanoi puu.
— No, kiitoksia sitten! sanoivat rotat ja menivät kotiinsa.
Pienet hiiretkin jäivät vihdoin tulematta ja silloin huokasi puu: oli sentään aika herttaista, kun ne istuivat ympärilläni, nuo vilkkaat pikku hiiret ja kuuntelivat, mitä heille kerroin. Nyt on sekin mennyttä! Mutta minäpä muistan pitää hauskaa nyt, kun minut taas otetaan esiin.
Mutta milloin se tapahtui? Niin, eräänä aamuna, kun ihmisiä tuli ullakolle penkomaan. Laatikot muutettiin, puu otettiin esiin. He paiskasivat sen kyllä hiukan kovakouraisesti permannolle, mutta heti rupesi muuan mies laahaamaan sitä portaita kohti, mistä päivä paistoi.
— Nyt alkaa elämä uudelleen! ajatteli puu. Se tunsi raikkaan ilman, ensimäisen auringonsäteen — ja nyt se oli ulkona pihamaalla! Kaikki kävi niin nopeasti, puu aivan unohti katsella itseänsä, ympärillä oli niin paljon nähtävää. Pihamaa oli puutarhan vieressä ja siellä kukoisti kaikki. Ruusut riippuivat tuoreina ja lemuten yli pienen aitauksen, lehmukset kukkivat ja pääskyset lentelivät ja sanoivat: kvirrevirrevit, minun mieheni on tullut! Mutta ne eivät tarkoittaneet kuusta.
— Nyt minä alan elää! riemuitsi se ja levitti oksansa levälleen. Oi, ne olivat kaikki kuihtuneet ja keltaiset! Se makasi nurkassa rikkaruohojen ja nokkosten joukossa. Kultapaperitähti oli vielä ylhäällä latvassa ja kimmelteli kirkkaimmassa auringonpaisteessa.