Pieni poika makasi sängyssään, hän ei tietänyt oliko hän nähnyt unta vai oliko satu kerrottu hänelle; teekannu oli pöydällä, mutta ei siinä kasvanut mitään seljapuuta ja vanha mies, joka kertoi satuja, oli juuri menemäisillään ulos ovesta ja hän menikin.
"Kuinka se oli kaunista!" sanoi pieni poika. "Äiti, minä olen ollut kuumissa maissa!"
"Sen minä kyllä uskon!" sanoi äiti. "Kun juo kaksi kupillista kiehuvaa seljateetä, niin tietysti joutuu kuumiin maihin!" ja äiti peitti huolellisesti poikansa, jottei hän kylmettyisi. "Sinä olet nukkunut makeaa unta sillaikaa kuin minä hänen kanssaan väittelin oliko tämä satu vaiko tarina!"
"Entä missä Seljaemo on?" kysyi poika.
"Hän on teekannussa!" sanoi äiti, "ja pysyköön vaan siellä!"
PARSINNEULA.
Oli kerran parsinneula, joka kuvitteli olevansa niin hieno, että se luuli itseään silmäneulaksi.
"Tiedättekö te mitä pitelette!" sanoi parsinneula sormille, jotka ottivat sen rasiasta. "Älkää pudottako minua! jos minä putoan lattialle, niin on mahdollista ettei minua koskaan löydy, niin hieno minä olen!"
"Sen asian laita taitaa olla niin ja näin!" sanoivat sormet ja pusersivat häntä vyötäisistä.
"Näettekö, minulla on seurue!" sanoi parsinneula ja veti perässään pitkää lankaa, jossa kuitenkaan ei ollut solmua.