Kaikista ajoista ja kaikista maista astuu esiin kuvia, ne näkyvät usein vain hetkisen ajan, mutta niissä on kokonainen elämä, kokonainen elinikä taisteluineen ja voittoineen; valitkaamme sieltä täältä muutamia tuosta marttyyrijoukosta, joka ei lopu ennenkuin maailmakin häviää.
Me näemme amfiteatterin täynnä väkeä. Aristophaneen "Pilvet" valavat ilon ja ilveilyn virtoja katselijoiden joukkoon; pilkan esineenä näyttämöllä on Atenan merkillisin mies, mies joka oli kansan kilpenä kolmeakymmentä hirmuvaltiasta vastaan: Sokrates, hän, joka taistelun melskeessä pelasti Alkibiadeen ja Xenophonin, hän, jonka henki kohosi vanhanajan jumalia korkeammalle, hän on itse läsnä, hän on noussut katselijoiden joukosta ja asettunut näkyviin, niin että nauravat atenalaiset saattavat verrata ovatko hän ja irvikuva näyttämöllä toistensa näköiset; hän seisoo pystypäänä heidän edessään, korkeampana kuin he kaikki.
Vihreä, mehevä, myrkyllinen katkojuuri, ole sinä Atenan merkkinä eikä öljypuu!
Seitsemän kaupunkia riiteli mikä niistä olisi Homeron syntymäpaikka. Hänen kuoltuaan nimittäin! — katso häntä elinaikana! — hän vaeltaa näissä kaupungeissa lausuen säkeitään elääkseen; huoli huomispäivästä harmaantaa hänen hiuksensa; — hän, mahtava tietäjä, on sokeana ja yksinään; terävät okaat repivät runoilijakuninkaan kaavun repaleiksi. —
Hänen laulunsa elävät vieläkin ja yksin niiden kautta muinaisajan jumalat ja sankarit.
Kuvat kumpuilevat kilpaa esiin, milloin itämailta, milloin länsimailta, kaukana toisistaan aikaan ja paikkaan nähden ja aina kuitenkin esittäen samaa kunnian orjantappuratietä, jossa ohdakkeen kukka aukeaa vasta koristamaan hautaa.
Palmujen alla kulkee kameleja, selässä suuret kuormat indigoväriä ja muita kalleuksia; maan hallitsija lähettää ne miehelle, jonka laulut ovat kansan ilo, maan kunnia; hän, jonka kateus ja valhe karkoitti maanpakoon, hän on löydetty — karavaani likenee pientä kaupunkia, joka on tarjonnut hänelle turvapaikan; köyhää ruumista kannetaan portista, karavaanin täytyy pysähtyä. Kuollut on juuri mies jota he etsivät: Firdusi — päättyi kunnian orjantappuratie!
Palatsin marmoriportailla Portugalin pääkaupungissa istuu karkeapiirteinen, paksuhuuli, villatukka afrikalainen kerjäämässä — hän on Camoensin uskollinen orja, ilman häntä ja kupariropoja, joita hänelle viskataan, kuolisi hänen herransa, "Lusiadien laulaja" nälkään.
Nyt koristaa kallis muistopatsas Camoensin hautaa.
Uusi kuva!