USKO.
Ja veljekset, kaikki neljä, olivat taas heidän luonaan; koti-ikävä oli vallannut heidät ja vienyt heidät mukaansa, kun vihreä lehti putosi heidän rinnalleen; he olivat saapuneet kotiin ja muuttolinnut ja hirvi ja antilopi ja kaikki metsän eläimet olivat seuranneet heitä, sillä nekin tahtoivat ottaa osaa iloon, ja miksipä eivät eläimet sitä tekisi, kun vaan voivat?
Olemme usein nähneet, että kun aurinko paistaa sisään ovenraosta tomuiseen tupaan, siellä kohoaa loistava tomupylväs. Sellaisena, mutta ei läheskään niin köyhänä ja kömpelönä, sillä taivaankaarikin on raskas ja väreiltään vetinen sen näön rinnalla, joka täällä avautui — sellaisena kohosi kirjan lehdiltä, loistavasta Usko sanasta jokainen totuuden jyvä. Ne hehkuivat kauneuden hohteessa, niistä helisi hyvyyden sointu, ne paistoivat kirkkaampina kuin tulipatsas yöllä, kun Mooses ja Israelin kansa läksi Kanaan maalle; Usko-sanasta kulki toivon silta ikirakkauteen äärettömyydessä.
End of Project Gutenberg's Satuja ja tarinoita IV, by H. C. Andersen