Jyllannissa ja Fyenissa huutavat korpit ja varikset: »Me olemme retkeilemässä! Se on kerrassaan rattoisaa! Täällä on hevosten raatoja, ja ihmisten raatoja.» On vainon aika, on kreivien sota. Talonpoika otti nuijansa, kaupunkilainen veitsensä, ja sitten he ääneen huusivat: »Me lyömme kuoliaaksi sudet niin ettei ainoaakaan pentua jää!» Pilvet ja palavien kaupunkien sauhu ajelehtivat.
Kuningas Kristian on vankina Sönderborgin linnassa; hän ei pääse vapaaksi, ei näe Köpenhaminaa eikä sen katkeraa hätää. Pohjois-Fälledissä seisoo Kristian III samalla paikalla, missä hänen isänsä seisoi. Kaupungissa vallitsee hätä, siellä on nälkä ja rutto.
Kirkon muuriin nojaten istuu rääsyinen, laihtunut nainen; hän on ruumis vain. Kaksi elävää lasta lepää hänen sylissään, imien verta kuolleen rinnoista.
Rohkeus on lamaantunut, vastustus lamaantuu. Sinä uskollinen
Köpenhamina!
* * * * *
— Fanfaareja puhalletaan, kuule rumpuja ja torvia! Aateliset herrat saapuvat ratsain, töyhdöt liehuen, komeissa silkki- ja samettivaatteissa, kultapäärmeiset peitteet hevosten selässä. He ratsastivat Gammeltorville. Onko siellä karuselli vaiko turnajaiset vanhan tavan mukaan? Porvarit ja talonpojat parhaissa vaatteissaan pyrkivät hekin sinne. Mitä siellä on nähtävää? Onko sinne pystytetty rovio paavillisten kuvien polttamista varten, vai onko siellä pyöveli, niinkuin Slagheckin rovion ääressä oli. Kuningas, maan herra, on luterilainen, se on tehtävä tiettäväksi, se on juurrutettava mieliin ja laillistettava.
Ylhäiset rouvat ja aateliset neidot istuvat korkein kauluksin ja helmikoristeisin hunnuin avonaisten ikkunoiden takana katsellen koko tätä komeutta. Lattialle levitetyllä veralla, verkakatoksen alla, istuu valtakunnan neuvosto ikivanhassa puvussa lähellä kuninkaan valtaistuinta. Kuningas vaikenee. Nyt luetaan tanskankielellä julki hänen tahtonsa, valtakunnan neuvoston tahto.
Porvari ja talonpoika saavat kuulla ankaria sanoja, kurituksen sanoja sen johdosta, että he ovat vastustaneet korkeata aatelia. Porvari nöyryytettiin, talonpojasta tuli orja. Nyt julistetaan tuomion sanat maan piispoja vastaan. Heidän valtansa on mennyttä. Kaikki kirkkojen ja luostarien omaisuus luovutetaan kuninkaalle ja aatelistolle. Täällä on pöyhkeilyä ja vihaa, täällä on komeutta, täällä on valitusta.
»Tuli köyhät linnut nilkuttain, tuli vilkuttain. Tuli rikkaat linnut liehuen, tuli riehuen.»
Taiteaikaan kuuluu raskaita pilviä, mutta myöskin auringonpaistetta.
Juuri nyt välähteli opinahjo, ylioppilaan koti, ja muutamat nimet
loistavat sieltä meidän aikaamme asti. Hans Tausen, fyeniläinen köyhä
sepänpoika.