»Oli Birkendestä se poikanen, yli Tanskan lensi jo maine sen. Sanan miekalla soti hän lailla Lutherin, tien sydämihin raivasi hengen asehin.»
Loistaa myös nimi Petrus Palladius, — näin latinaksi, mutta tanskaksi Peter Plade, Roeskilden piispa, niinikään köyhän sepän poika juuttien maalta; ja aatelisnimistä loistaa Hans Friis, valtakunnan kansleri. Hän istutti ylioppilaan pöytänsä ääreen, piti hänestä huolta ja koululaisesta myöskin. Yhdelle kuitenkin kuuluu ennen muita hurraahuuto ja laulu:
»Niin kauan teinit Tanskanmaan kun kynänvartta käyttää, niin Kristianille hurrataan. sen maine kirjat täyttää.»
Raskaisiin pilviin sekaantui auringonsäteitä taiteaikana.
* * * * *
— Nyt me käännämme lehden. Mikä laulaa ja humisee Isossa Beltissä Samsön rannalla? Merestä nousee vedenneito kaislanvihrein hiuksin; hän ennustaa talonpojalle: on syntyvä prinssi, josta tulee suuri, mahtava kuningas.
Hän syntyy kedolla, kukkivan orapihlajan alla. Nyt kukkii hänen nimensä saduissa ja lauluissa, ritarikartanoissa ja linnoissa, kaikkialla. Pörssi kohosi tornineen ja huippuineen. Rosenborg nousi, katsellen kauas yli vallin. Ylioppilaskin sai oman talonsa, ja siinä lähellä oli »Runde Torn», Pyöreä torni, joka vieläkin viittaa taivasta kohti, ja uraniapylväs, joka katselee Hveeniin päin, missä Uranienborg ylvästeli. Sen kultaiset kupukatot saivat kuutamossa loistetta, ja vedenneidot lauloivat sen muurien takana olevasta miehestä, miehestä jota kuninkaat ja hengen suurmiehet kävivät tervehtimässä, nerolahjaisesta aatelissyntyisestä Tyko Brahesta. Hän kohotti Tanskan nimen niin korkealle, että se tähtitaivaan mukana tunnettiin kaikissa maailman valistuneissa maissa. Ja Tanska työnsi hänet luotaan.
Hän lauloi lohtua tuskassaan:
»Taivashan on kaikkialla,
mitä muuta kaipaisin?»
Hänen laulussaan elää kansanlaulun henki, niinkuin vedenneidon laulussa
Kristian neljännestä.