— Sinä muistat kuvakirjan alkupuolelta, sanoi kummisetä, — nuo vanhat kivipaadet, jotka vierivät Norjan tuntureilta ja jään mukana joutuivat tänne. Ne ovat jälleen nostetut syvältä hiekkapohjasta ja ne ovat Thorvaldsenin käskystä pukeutuneet marmorin kauniiseen hahmoon. Ihanaa sitä on katsella!
— Muistahan nyt, mitä olen sinulle näyttänyt ja mitä olen kertonut! Meren hiekkapohja kohoutui, soi suojaa satamalle, kannatti Akselin taloa, kannatti piispankartanoa ja kuninkaan linnaa ja kannattaa nyt tuota kauneuden temppeliä. Kirouksen sanat ovat häipyneet tuuleen, mutta se mitä auringonvalon lapset iloiten lauloivat tulevista ajoista, on toteutunut.
Moni myrsky on mennyt menojaan, moni voi palata ja voi taasen mennä menojaan. Totuus ja hyvyys ja kauneus saavat kuitenkin voiton.
Ja tähän päättyy kuvakirja. Mutta ei lainkaan Köpenhaminan historia.
Kuka tietää, mitä sinä itse kerran tulet näkemään.
Usein on näyttänyt pimeältä, myrsky on puhaltanut, mutta auringonpaiste ei kuitenkaan ole hävinnyt tuuleen: se jää! Ja väkevämpi kuin väkevinkin auringonpaiste on Jumala! Meidän Herramme ja Jumalamme vallassa on enemmän kuin pelkkä Köpenhamina.
Tämän sanoi kummisetä ja antoi minulle kuvakirjan. Hänen silmänsä säteilivät, hän oli varma asiastaan. Ja minä tartuin kirjaan yhtä iloisena, yhtä ylpeänä ja hellävaroen kuin vasta olin ollut kantaessani pientä sisartani ensi kertaa.
Ja kummisetä sanoi:
— Sinä saat hyvin mielelläsi näyttää kuvakirjaasi muillekin, saat myöskin kyllä sanoa, että minä olen pannut kokoon, liimannut ja piirtänyt koko teoksen. Mutta pääasia on, että he heti tietävät, mistä olen saanut aiheen siihen. Sinä sen tiedät, kerro se!
Aihe on saatu vanhoilta hylkeenrasvalyhdyiltä, jotka juuri viime iltana palaessaan kangastuksen muodossa näyttivät kaupungin kaasukandelaabereille kaikki mitä oli nähty siitä asti, jolloin ensimmäinen lyhty satamassa sytytettiin, siihen iltaan asti, jolloin Köpenhaminaa valaisivat sekä hyikeenrasva että kaasu. Sinä saat näyttää kirjaa kenelle tahdot, nimittäin ihmisille, joilla on lempeä katse ja ystävällinen mieli, mutta jos manalanhepo tulee lähelle — niin sulje kummisedän kuvakirja.