On suurta, on iloista tietää, että meidän haudallemme putoaa tähdenlento — se tosin ei koske minun hautaani, minulle ei yksikään auringonsäde tuo kiitosta, sillä ei ole mistään kiittämistä! Minä en pääse kiiltomusteeseen asti, sanoi Olli, — minun kohtaloni maailmassa on saada rasvamustetta.
Toinen vierailu.
Tulin torniin uudenvuodenpäivänä, Olli puhui maljoista, jotka tyhjennettiin vanhan pisaran vaihtuessa uudeksi pisaraksi, niinkuin hän nimitti vuotta. Silloin minä kuulin hänen tarinansa laseista, ja siinä oli ajatusta.
— Kun kello uudenvuodenyönä on lyönyt kaksitoista, nousevat ihmiset pöydän ympärillä seisomaan, kädessä täysi lasi ja juovat uuden vuoden maljan. Vuosi aletaan lasi kädessä, se on juopoille hyvä alku! Aletaan vuosi menemällä nukkumaan, se on hyvä alku laiskuudelle! Uni kyllä vuoden mittaan tulee näyttelemään suurta osaa, lasit niinikään. Tiedättekö te mitä asuu laseissa? kysyi hän. — Kyllä, siellä asuu terveys, ilo ja eloisuus! Siellä asuu harmi ja katkera onnettomuus. Kun minä nyt luettelen lasit, luettelen tietysti lasien arvoasteet eri ihmisiin nähden.
Katsokaapa, ensimäinen lasi se nyt on terveyden lasi! Siinä kasvaa terveyden yrtti, pistäkää se seinänrakoon, niin voitte vuoden lopulla istua terveyden lehtimajassa.
Jos te otatte toisen lasin —! niin, siitä lähtee lentoon pieni lintu, se visertää viattoman iloisena niin että ihminen kuuntelee ja ehkä laulaa mukana: elämä on kaunis, älkäämme surko, iloisesti eteenpäin!
Kolmannesta lasista nousee pieni siivekäs veitikka, enkelilapseksi häntä tuskin voi kutsua, sillä hänessä on tontun verta ja tontun mieltä. Ei hän ärsytä, hän laskee leikkiä; hän asettuu korvamme taakse ja kuiskaa meille hauskoja kaskuja; hän asettuu sydämemme sopukkaan ja lämmittää siellä niin että me muutumme ylenannetun iloisiksi, hyviksi päiksi toisten päiden arvostelukyvyn mukaan.
Neljännessä lasissa ei ole yrttiä, lintua eikä veitikkaa, siinä on järjen ajatusviiva ja sen viivan yli ei koskaan pidä mennä.
Jos otat viidennen lasin, niin itket itseäsi, joudut niin oudon hupaisan liikutuksen valtaan, tai saattaa myös käydä toisin: lasista juosta pamahtaa prinssi Karnevaali suulaana ja villinä ilosta! Hän vetää sinut mukaansa, sinä unohdat arvosi — jos sinulla on sellaista —, unohdat enemmän kuin sinun pitää ja sinulla on lupa unohtaa. Kaikki on tanssia, laulua ja helinää. Naamiot riistävät sinut mukaansa, paholaisen tyttäret tulevat puettuina silkkiin ja harsoihin, hiukset valloillaan, ihanin jäsenin — riistäydy irti, jos voit!
Kuudes lasi! — niin, siinä istuu Saatana itse, pieni, hyvin puettu, kaunopuheinen, miellyttävä ja sangen viehättävä mies, joka kokonaan ymmärtää sinut, myöntää sinun olevan joka asiassa oikeassa, on koko sinun oma itsesi. Hän tulee lyhty kädessä saattamaan sinut kotiinsa. Muuan vanha taru kertoo pyhimyksestä, jonka piti valita yksi seitsemästä kuolemansynnistä ja hän valitsi luulonsa mukaan pienimmän, juoppouden, ja siinä hän teki kaikki muut kuusi syntiä. Ihminen ja paholainen sekoittavat keskenään verta, sellainen on kuudes lasi, ja silloin versovat meissä kaikki pahat idut. Jokainen niistä kasvaa raamatullisen sinapinsiemenen voimalla, kasvaa puuksi, joka ulottuu yli koko maailman, eikä useimmilla silloin ole muuta neuvoa kuin joutua sulatusuuniin ja tulla valetuiksi uudelleen.