Ja ajatukset nostivat häntä ja kantoivat häntä niin kumman kauvas. Tuntui siltä kuin vuode olisi muuttunut kokonaiseksi laivaksi pullistuneine purjeineen. Näkikö hän unta vai mitä tämä oli? Hän liukui yli vyöryvien vesien, ajan suurten merien, hän kuuli Solonin äänen. Ymmärrettävästi ja kuitenkin vieraalla kielellä kuului tanskalainen sananlasku: "Lailla on maata rakennettava."
Ja ihmissukukunnan suojelushenki seisoi köyhässä huoneessa, kumartui vuoteen yli ja painoi suudelman pojan otsalle: "Kasva väkeväksi kunniassa ja väkeväksi elämän taistelussa! Lennä totuus rinnassasi totuuden maata kohti!"
Vanhempi veli ei vielä ollut pannut levolle. Hän seisoi ikkunan luona, katsellen sumuja, jotka kohoilivat niityltä. Eivät keijukaiset siellä tanssineet, vaikka joku vanha rehellinen palvelija sen kyllä oli hänelle sanonut, mutta hän tiesi asian paremmin: sumut ne olivat, jotka lämpimämpinä kuin ilma kohosivat. Tähdenlento välkähti ja samassa olivat pojan ajatukset poissa maan sumuista, kokonaan tuossa loistavassa meteorissa. Taivaan tähdet tuikkivat. Tuntui siltä kuin pitkät kultalangat olisivat riippuneet niistä alas meidän maahamme.
— Lennä minun mukaani! soi ja helisi suoraan pojan sydämeen. Ja sukujen mahtava suojelushenki, nopeampi lintua, nuolta, kaikkea maista mikä taitaa lentää, kantoi hänet avaruuteen, missä säde tähdestä tähteen yhdisti taivaankappaleet toisiinsa. Meidän maamme kiertyi ohuessa ilmassa, kaupunki näkyi toisen vieressä. Halki ilmojen helisi:
— Mikä on likellä, mikä kaukana, kun hengen mahtava Genius nostaa sinua!
Ja taasen seisoi pienokainen ikkunan ääressä ja katseli ulos, nuorempi veli makasi vuoteessaan. Äiti kutsui heitä nimeltä: Anders ja Hans Christian!
Tanska tuntee heidät, maailma tuntee molemmat veljekset — Örsted.
VANHA KIRKONKELLO.
(Kirjoitettu Schillerin albumiin.)
Würtembergissä Saksanmaalla, missä akaasiapuut niin kauniisti kukoistavat maantienlaidassa ja omena- ja päärynäpuut syksyisin notkuvat kypsää siunaustaan, on Marbachin pienoinen kaupunki. Se kuuluu aivan vähäpätöisten kaupunkien lukuun, mutta kauniilla paikalla se sijaitsee Neckarjoen varrella, joka kiiruhtaa ohi kaupunkien, vanhojen ritarilinnojen ja vihreiden viinivuorten, sekoittaakseen vetensä ylpeään Reinvirtaan.