— Ja nyt saattavat vaunut lähteä takaisin, sanoi vartiasotamies, — nyt on tusina täysi. Antaa uusien matkavaunujen nyt ajaa esiin.
— Antaa nyt näiden kahdentoista kunnollisesti päästä sisään! sanoi kapteeni, joka oli vahdissa. — Yksi kerrallaan. Passin pidän minä. Se kestää jokaiselle yhden kuukauden. Kun se on ohi, niin minä kirjoitan siihen miten kukin on käyttäytynyt. Tehkää hyvin, herra Januarius Tammikuu, suvaitkaa astua sisään.
Ja sitte hän meni sisään.
Kun yksi vuosi on kulunut, sanon minä sinulle mitä nuo kaksitoista ovat tuoneet sinulle, minulle ja meille kaikille. Nyt en sitä tiedä ja tuskinpa he itsekään sitä tietävät — sillä me elämme ihmeellisenä aikana.
End of Project Gutenberg's Satuja ja tarinoita VI, by H. C. Andersen