Luutnantti pyöritti itselleen savukkeen.
"Kuulisin sen mielelläni kerran uudelleen", sanoi hän. "Mitä siitä tätä nykyä sanotaan?"
"Se on suunnattoman lapsellista", vastasi tiedemies harmistuneena.
"Millä ilveellä olette saanut aikaan sellaisen tarinan itsestänne?"
Luutnantti ei vastannut, vaan heittäytyi yhä hymyillen selkäkenoon tuolissaan.
"Tässä minä istun", jatkoi tiedemies, "neljänsadan penikulman päässä matkani määrästä, ottaakseni selville mitä tämän kansan saduista on jäljellä, ja löydän vain toinen toistaan mahdottomampia juttuja eräästä oljenvaaleasta, ihan nuoresta luutnantista: hän on haavoittumaton — hän voi hypätä elefantin yli — hän osaa lentää. Tämä viimeinen seikka on kovin pähkinä. Muuan vanha ukko kuvasi teidän siipiänne, kertoi, että niissä oli mustat sulat ja että ne olivat lähes muulin pituiset. Väitti nähneensä monta kertaa teidän liihottelevan kuutamossa kukkuloiden yli Shendumaahan päin, — Tyhmyyksiä semmoiset jutut!"
Luutnantti nauroi iloisesti. "Lisää, lisää!" sanoi hän.
Tiedemies kertoi edelleen, kunnes väsyi.
"Sellaista pilaa olette tehnyt näistä yksinkertaisista vuoriston lapsista! Miten se on käynyt päinsä, mies?"
"Valitan suuresti", vastasi luutnantti, "mutta minut on siihen pakotettu. Toden totta pakotettu. Enkä minä siihen aikaan osannut aavistaakaan, mitä kiinalaisten mielikuvitus tekisi jutusta. Puolustuksekseni voin mainita, että ainoastaan varomattomuus, vaan ei suinkaan mikään ilkeys, saattoi minut korvaamaan kansansadun uudella sadulla. Mutta koska asia näyttää pahoittavan teidän mieltänne, koetan selittää sen teille.
"Se tapahtui viimeisen-edellisen Lushai-sotaretken aikana, ja päällikkö Walters luuli, että heimo, jonka luona te nyt kävitte, oli ystävällismielinen. Täysin luottaen kykyyni tulla omin neuvoin toimeen lähetti hän senvuoksi minut laaksoa ylös — neljätoista englannin-penikulmaa — antaen mukaani kolme derbyshireläistä [sotilaita Derbyshiren maakunnasta, pohjois-Englannista] ja puolen tusinaa sepoy-sotilaita [Englannin armeijan intialaisia alkuasukas-sotilaita], kaksi muulia ja siunauksensa, ottamaan selkoa asukasten mielialasta kylässä, missä te vastikään olette käynyt. Kymmenmiehinen joukko — kahta muulia lukuunottamatta — neljätoista penikulmaa ja sodan aikana! Tehän olette nähnyt tien?"