"Butcher — Butcher?" Nimi tuntui tutulta. Sitten muistin oikeusjutun, Butcher kantajana Dawsonia vastaan.
"Mitä!" sanoin. "Tekö olette se mies, joka haastoi toiminimen oikeuteen vastaamaan suorittamattomasta neljän vuoden palkasta! — Olitte joutunut autiolle saarelle…"
"Palvelijanne", sanoi arpinaamainen mies kumartaen, "olen juuri sama mies. Merkillinen tapaus, eikö totta? Siellä minä istuin saarella kooten pientä omaisuutta; työtä ei mitään, eikä toiminimellä pienintäkään mahdollisuutta irtisanoa minua. Se huvitti minua monesti, kun sitä ajattelin istuessani saarella. Tein laskelmia — suuria laskelmia — koko saaren täyteen, korukirjaimilla."
"Miten se kävikään?" sanoin minä. "En enää oikein muista asiaa."
"No… Tiedättekö mikä Aepyornis on? Oletteko kuullut sellaisesta?"
"Hiukan. Andrews kertoi minulle uudesta lintulajista, jota oli tutkinut jo kuukauden päivät. Juuri ennen lähtöäni. Sillä kuuluu olleen lähes metrin pituiset lonkkaluut. On kai ollut hirvittävä peto."
"Eipä ihme", vastasi arpinaamainen mies. "Se oli peto. 'Tuhannen ja yhden yön rook-lintu oli juuri siitä johtunut satu. Mutta milloin nuo luut löydettiin?"
"Muistaakseni kolme tai neljä vuotta sitten — vuonna 1891, ellen erehdy. Kuinka niin?"
"Kuinkako niin? Koska itse ne löysin — hitto vie — ja siitä on lähes kaksikymmentä vuotta. Ellei Dawson tyhmyydessään olisi ruvennut rettelöimään palkan tautta, niin mitkä loistavat kaupat liike olisi voinut tehdä!… Minkä minä sille mahdoin, että se pahuksen vene läksi karkuun!"
Hän oli hetkisen vaiti. "Oletan, että paikka, mistä uusi luu löydettiin, on sama. Eräs suon tapainen noin 160 kilometriä Antananarivon [Madagaskarin pääkaupunki] pohjoispuolella. Tunnetteko sen ehkä? Sinne päästäkseen täytyy kulkea rannikkoa pitkin veneissä. Ettekö muista?"