"Meidän täytyy tunkeutua tästä meren rantaan saakka, jotta löytäisimme pensaikkomme ja oikean suunnan."
"Parempi on soutaa ympäri", sanoi Hooker.
He soutivat siis takaisin joelle ja siitä merenrantaan sille paikalle, missä pensasryhmä kasvoi. Siellä he nousivat maalle, vetivät kevyen veneensä kauas rannalle ja kävelivät sitten pensaikon kulmaan, kunnes riutan aukko ja pensaikko tulivat samalle suoralle viivalle. Evans oli ottanut veneestä mukaansa alkuasukkaiden käyttämän työaseen, joka oli L:n muotoinen ja jonka poikkikappale oli peitetty kiillotetuilla kivillä. Hookerilla oli airo.
"Juuri tätä suuntaa meidän on kuljettava", sanoi hän, "tästä läpi, kunnes kohtaamme joen; sitten meidän on katseltava ympärillemme."
He astuivat tiheätä viidakkoa, jossa kasvoi ruokoa, saniaisia ja nuoria puita. Alussa oli kulku vaivalloista, mutta vähitellen puut tulivat isommiksi ja maa niiden alla väljemmäksi. Tulinen auringonpaahde muuttui vilpoiseksi katveeksi. Puut tulivat lopulta vihreiksi pylväiksi, joiden latvat muodostivat vihannan katoksen korkealle heidän yläpuolelleen. Rungoissa riippui valkeita kukkia, ja köynnöskasvit kiemurtelivat puusta puuhun kuin köydet. Varjo syveni syvenemistään. Maassa alkoi näkyä sieniä ja jotakin punaruskeaa peitekasvia.
Evansia värisytti. "Täällä tuntuu melkein kylmältä äskeisen helteen jälkeen", sanoi hän.
"Toivon, että olemme oikealla tiellä", sanoi Hooker.
Äkkiä he näkivät edessään aukeaman, josta kirkas päivänpaiste tunkeutui metsään. Siellä oli myös loistavan vihreätä pensaikkoa ja heleänvärisiä kukkia. Sitten he kuulivat veden lirinää.
"Täällä on joki!" huudahti Hooker. "Kohta olemme perillä."
Joen rannalla oli rehevä kasvullisuus. Suuria, tuntemattomia ja nimettömiä yrttejä kasvoi mahtavien puiden juurilla levittäen ruusukkeiset, vihreät viuhkansa valoa kohden. Leveällä, tyynellä vedenpinnalla, jota aarteenetsijät nyt katselivat, kellui paksuja, soikeita lehtiä ja kalpeita, punertavan valkoisia kukkia, vesililjojen kaltaisia. Edempänä, missä joki teki polvekkeen, oli vedenpinta vaahdon peitossa, ja sieltä kuului kosken kohina.