— Entäs, jos kouru on kovin ahdas?
— Sitten käännytään takaisin.
— St! — sanoin minä äkisti. — Mikäs se oli?
Me kuuntelemaan. Ensi alussa se oli epäselvää murinaa, ja sitten erotti vaskiastian räminää.
— Ne luulevat meitä kaiketi kuunvasikoiksi, — virkoin minä. — Sitä me muka säikähdetään.
— Ne tulevat tuota käytävää myöten — sanoi Cavor.
— Arvatenkin.
— Halkeamaan he eivät ymmärrä poiketa. Ohi menevät.
Minä kuuntelin hetken aikaa.
— Tällä kertaa — kuiskasin minä, — tällä kertaa niillä on aseita mukanaan luultavastikin.