— Oli miten oli, minäpä pidän silmällä tuota laivaa tuolla, — kuului yksi heistä kuiskasevan naapurilleen.
Luulen kuin luulenkin, että jos heissä olisi ollut tarpeeksi rohkeutta, niin jo he vainenkin olisivat menneet ulos ja jättäneet minut yksin. Minä kävin kolmannen munan kimppuun.
— Ilma, — virkkoi lihava herra, — ilmahan on ollut aivan tavatonta, eikö niin? En tiedä, milloinka meillä olisi ollut tällaista kesää…
Pau… hih!
Se oli kuin hirveä raketti.
Jossain kuului akkuna kilahtavan rikki…
— Mitäs se oli? — kysäisin minä.
— Eikös se ollut…? — huudahti pikku mies, syösten nurkka-akkunaan.
Akkunaan riensivät muutkin. Minä katselin heitä tutkistellen.
Äkkiä minä kavahdin pystyyn, kaasin kolmannen munan kumoon ja juoksin akkunaan. Muuan ajatus oli sävähtänyt päässäni.