— Minä lennähtäisin ylös minäkin.
Minä laskin teekuppini alas ja katselin häneen silmät seljällään.
— Aatelkaahan pallo, selitteli hän, niin suuri, että kaksi henkeä koneineen siihen mahtuu. Se tehdään teräksestä ja vuorataan paksulla lasilla. Sen sisään pannaan tarpeellinen määrä jähmetettyä ilmaa, konsentrioituja ravintoaineita, vedentislaus-kone ynnä muuta sellaista. Ja ulommainen teräspinta se sitten ikäänkuin emaljoidaan…
— Cavoriitillako?
— Niin juuri.
— Mutta mitenkäs te pääsette sisään?
— "Mitenkä kokkare puuroon pääsi?" kysyi entinen mies.
— Olen minä tuon kuullut. Mutta sanokaa, miten?
— Se on sangen yksinkertainen asia. Ilmanpitävä kulkuaukko — muuta ei tarvitse. Tietysti se tulee olemaan hiukan monimutkainen kapine. Pitäähän olla venttili, mistä esineitä heitellä ulos, jos tarvis vaatii, menettämällä ilmaa niin vähän kuin suinkin mahdollista.
— Niinkuin Jules Vernen romaanissa "Maasta kuuhun", niinkö?