"Poimikaa enemmän, jos haluatte", sanoi Kurt
Bert teki niin Kurtin seisoessa katsellen.
"Onpa somaa, että aina tekee mieli poimia kukkia", virkkoi Bert.
Kurtilla ei ollut siihen mitään lisättävää.
He kulkivat edelleen puhumatta mitään kotvaan.
Viimein he saapuivat rosoiselle kukkulalle, jolle vesiputous näkyi. Siellä Kurt pysähtyi ja istuutui paadelle. "Juuri tämän tahdoin nähdä", hän selitti. "Ei se ole varsin samallainen, mutta muistuttaa se hieman."
"Mitä sitten?"
"Erästä toista vesiputousta."
Äkkiä hän kysyi: "Onko teillä mielitiettyä, Smallways?"
"Sepä somaa", sanoi Bert. "Taitaa johtua noista kukista. — Ajattelin häntä tässä juur'ikään."