"Niinpä minuakin", myönsi Grubb.
"Minä olen lopen kyllästynyt siihen. Tuntuu siltä, kuin en viitsisi puhutella koskaan enää ainoatakaan ostajaa."
"Entäs nuo korikärryt", virkkoi Grubb oltuaan hetkisen vaiti.
"Suolle koko kärryt!" sanoi Bert. "Minä en antanutkaan niistä takaus-summaa. Enpä antanutkaan. Mutta —"
Hän kääntyi ystävänsä puoleen. "Kuulehan nyt", hän sanoi, "täällä me emme tule toimeen. Olemme menettäneet rahaa ihan ylettömästi. Nyt on lopulta jouduttu aika häkärään."
"Mikäs tässä auttaa?" arveli Grubb.
"Tehdään puhdasta. Myydään mistä hinnasta hyvänsä niin paljon kuin ennätetään, ja lähdetään tiehemme. Ymmärrätkö? Huonoa liikettä ei kannata pitää. Ei ensinkään. Se on sulaa hulluutta."
"Aivan oikein", sanoi Grubb — "aivan oikein; mutta siihen ei olekaan upotettu sinun pääomiasi."
"Eihän meidän ole pakko upota pääomamme perässä", sanoi Bert pistoksesta välittämättä.
"Noista korikärryistä minä en kuitenkaan vastaa. Se ei ollut minun asiani."