Hän kaatoi tyynesti viskiä lasiinsa ja sanoi:
"Minä kun luulin, että hänen tukkansa peitti nuo korvat."
"Mutta minä näin ne hänen kumartuessaan kaatamaan minulle kahvia; ja hänen silmänsä loistavat pimeässä."
Montgomery oli nyt tointunut ensi hämmästyksestään ja vastasi tyynesti:
"Minustakin hänen korvissaan on ollut jotakin erikoista, kun hän niitä aina on peitellyt. Miltä ne näyttävät?"
Huomasin, että hän teeskenteli tietämättömyyttä, mutta enhän voinut hänelle suoraan sanoa, että hän oli teeskentelijä.
"Ne olivat teräväpäiset", sanoin, "sangen pienet ja selvästi karvaiset.
Koko mies on muuten merkillisimpiä olentoja, mitä koskaan olen nähnyt."
Yhtäkkiä kuului aituuksesta jonkun kidutetun eläimen vihlova ja käheä ulvonta. Tämän voimakkuus ja syvyys ilmaisi, että se tuli puman kurkusta. Huomasin, että Montgomery säpsähti.
"Niin", sanoi Montgomery.
"Mistä te saitte tuon olennon?"