"Orjuus!" sanoi Graham.
"Orjuus".
"Ettehän toki väitä, että ihmisolentoja kohdellaan kuin kuolleita kappaleita".
"Vielä pahemmin. Juuri se täytyy teidän tietää, nähdä se. Minä tiedän, että te ette sitä tiedä. He tahtovat salata sen teiltä ja viedä teidät Nautinnon kaupunkiin. Mutta olettehan nähnyt sinipukuisia miehiä, naisia ja lapsia, nähnyt heidän kalpeat kasvonsa ja elottomat silmänsä?"
"Olen, kaikkialla".
"Puhuen kamalaa, raakaa, köyhää murrettaan".
"Minä olen kuullut sen".
"Ne ovat orjia — teidän orjianne. Ne ovat Työkomppanian, teidän omaisuutenne orjia".
"Työkomppanian! Mutta sehän sana kuuluu tutulta. Ah! nyt muistan.
Minä näin sen kävellessäni pitkin kaupunkia, silloin kun sähkövalo
syttyi uudelleen … harmaan sinisiä suunnattomia rakennuksia.
Tarkoitatteko te siis todellakin —?"
"Tarkoitan. Miten voisin selittää sen teille? Tietysti on sininen puku pistänyt silmäänne? Kolmas osa kansaanne saa kantaa sitä — ja uusia tulee joka päivä. Työkomppania on kasvanut taukoamatta".